Miten tunnistan koirani kivun?

Koira, kissa ja hevonen, kuten muutkin eläimet, kykenevät tuntemaan perustunteita. Yksi näistä tunteista on kipu. Ilman kivun tunnetta, emme voisi elää, sillä se kertoo meille vaarasta. Evoluution myötä kehomme käyttää refleksejä kertoessaan vaarasta. Esimerkiksi, jos laitat kätesi kuumalle levylle, kätesi vetäytyy pois levyltä ennen kuin edes ymmärrät, mitä on tapahtunut. Tämä on refleksi, joka jossain tilanteessa voi pelastaa henkesi.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.
Dali ja tötterö kastraation jälkeen.

Me ihmiset tunnemme siis kipu, joten miksi eläimet eivät sitä tuntisi. Usein emme osaa tulkita tarpeeksi lemmikkiemme eleitä ja yhdistää niitä kipuun. Eläin näyttää kivun hyvin pienesti, jos laisinkaan. Luonnossa saalistaja tavoittelee lauman vanhempia ja loukkaantuneita osapuolia, evoluution myötä on siis ollut hyötyä, ettei kipua näytetä. Kipu saattaa ilmetä siis todella pienenä muutoksena, joka tulee pitkän ajan kuluessa ja on näin hankalampi havaita. Vaikka kipua voi olla hankala havaita, on silti muistettava, että kipu on aina hoidettava. Akuutti kipu näkyy esimerkiksi ontumisena, mutta ei ole aina helposti paikannettavissa. Kipu saattaa myös kroonistua, jolloin keho altistaa myös krooniseen stressiin. Stressi on elimistön tapa selviytyä fyysisesti tai psyykkisesti haastavista tilanteista.

Mistä huomaan onko koirani kipeä?

Kivun tunnistamine perustuu käytöksen tarkkailuun. Kipua epäillessä on hyvä katsella eläimen elekieltä ja liikkeitä ja verrata niitä ns. normaaliin liikkumiseen ja elehtimiseen. Jos epäilet koirallasi kipu, kiinnitä huomiosi näihin:

  • Onko koirasi suora? Istuuko se molempien tassujen päällä vai aina esimerkiksi oikea tassu hassusti tai sammakkoasennossa? Makaako se nätisti molemmat jalat alla vai meneekö se aina toiselle kyljelleen makaamaan.
  • Liikkuuko koira normaalisti? Ei tee pupuloikkia tai peitsaa (vasen etu- ja takajalka liikkuu samaan tahtiin ja oikeanpuoleiset tassut samaan tahtiin)
  • Antaako koirasi koskea normaalisti? Onko se osoittanut merkkejä aggressiivisuudesta itseäsi tai muita kohtaan?
  • Syökö se normaalisti? Juoko se normaalisti?
  • Onko nuoleminen lisääntynyt, kirputtaako tai jyrsiikö se jotain kohtaa, lähteekö jostain karva?
  • Toimiiko koiran aistit normaalisti? (näkö, kuulo, tunto jne.) Usein todella vaikea huomata, sillä sokeakin koira pärjää hyvin tutussa ympäristössä.
  • Onko koirasi oppinut jo sisäsiistiksi, mutta on alkanut uudestaan pissiä sisälle?
  • Millaisessa kunnossa karva on? Onko hilse lisääntynyt (merkki stressistä), onko karvassa pyörteitä tai jakauksia?
Eläinlääkäriin, mutta minne?

Jokainen eläinlääkäri on hyvä jossain asiassa. Toiset ovat loistavia neurologeja, mutta toiset taas hoitavat mieluummin kipupotilaita jne. Eli eläinlääkäriin mennessä olisi myös hyvä kerrata, miksi sinne mennään. Tavallinen eläinlääkäri ei välttämättä huomaa koiran kipua, vaikka kuinka tutkisi. Eläinlääkäri paikkana on jo koiralle hankala. Siellä haisee oudolle, siellä tehdään ihme juttuja ja vieras ihminen availee suuta ym. Jotkut koirat saattavat jännittää niin paljon, että esimerkiksi ontuminen lakkaa lääkärissäkäynnin ajaksi, koska kuten alussa selitin, se on selviytymisvaisto. Koira kannattaa totuttaa käsittelyyn jo kotona!

Itse aloittaisin kipuun erikoistuneesta lääkäristä. He tunnistavat koiran eleessä sen pienen irvistyksen, joka tulee kun kipeetä paikkaa tutkitaan. Toinen hyvä keino on mennä lämpökamera kuvaan. Kuvan ottaminen ei vaadi koiraan koskemista laisinkaan, joten se sopii myös todella kipeille ja aroille koirille. Kuvasta voi selvitä esimerkiksi, ettei koira käytä takajalkojaan ollenkaan yhtäpaljon kuin etujalkoja tai ettei jollakin tassulla ole ollenkaan painoa.

Miten voit auttaa?

Koiraasi voit auttaa ensisijaisesti hankkimalla sille tarvitsemaansa hoitoa. Kivun selvitys voi viedä paljon aikaa ja rahaa, mutta ei kannata luovuttaa ensimmäisen lääkärin todetessa, että koira on terve. Haluan myös muistuttaa, että eläinlääkärin diagnoosi ei aina välttämättä ole tosi. Sinä tunnet koirasi ja sen tavat. Jos uskot, että kaikki ei ole hyvin, se mitä luultavimmin myös on niin. Pidä siis pääsi, äläkä lannistu!

Lääkitys ei estä koiran normaalia elämää. Se saattaa rajoittaa sitä, muttei missään nimessä estä. Voi olla, että joudut laittamaan lattioille enemmän mattoja, jottei koira liukastele tai joudut nostamaan koiran autoon ja sieltä pois. Jotkin lääkkeet vaikuttavat myös koiran käytökseen. Lääkityksen avulla saatte mahdollisesti monta lisävuotta yhdessä.

Aina voit opetella koiran elekieltä, jotta tunnistaisit kivun herkemmin! Suosittelen lukemaan Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit -kirjan ja osallistumaan esimerkiksi elekieliluennolle, jossa tuodaan esimerkkejä videoiden ja kuvien avulla esille.

Jatkohoitona voi toimia akupunktio, fysioterapia, osteopatia tms. Suosittelen käyttämään myös tervettä koiraa hoidoissa säännöllisesti! Huomaathan, ettei kipeää koiraa tulisi hieroa.

Omakohtainen kokemus

Kun puhun kivun selivittämisen hankaluudesta, puhun kokemuksesta. Vanhin koirani, Dali 6v. eli ei lapinkoiraksi ollenkaan vanha vielä, on kärsinyt ainakin vuoden kivuista. Tarkkaa kipujen alkamispäivämäärää en osaa sanoa, sillä oireet tulivat hiljalleen ja niitä on hankala itse havaita.

Suurinpana oireena ilmeni lenkillä vieraiden ihmisten päälle ”hyökkääminen”. Opiskellessani lisää aiheesta löysin myös muita oireita; karvojen jakaus, hakeutuminen lämpimään kylmän sijaan, omiin oloihin vetäytyminen, takapäähän ei saanut enää koskea, leikkisyys aleni jne. En ole laskenut monellako lääkärillä lopulta kävimme ennen kuin kipu viimein paikannettiin. Lämpökamerasta ei ollut kohdallamme apua, kuten ei myöskään röntgenkuvasta.

Lopulta useiden diagnoosien (väärien ja suuntaa-antavien) jälkeen päädyimme magneettikuvaan. Ristiselän alueelta löytyi tyrä, joka on päässyt kasvamaan suureksi. Meillä oli oikea lääkitys onneksi vaivaan ja nyt lähdetään akupunktiohoidon avulla kohti parantumista. Tyrä usein paranee itsestään, mutta saattaa tarvita leikkauksen. Leikkaus on kallis, joten peukut pystyyn, että akupunktioista on apua ja vointi lähtee paranemaan. Kipu rajoittaa elämäämme hieman. Esimerkiksi kävelylenkit ovat lyhyemmät ja mm. autoon koira nostetaan. Saamme kuitenkin jatkaa rally-tokoa harrastaen ja muuten normaalia elämää. Jakaus alaselässä kertoo kivun voimakkuudesta, joten voin vain henkäistä helpotuksesta, että asia vihdoinkin selvisi!

Tässä hieman elekieltä pohdittavaksi näin lopuksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *