Viimeiset hyvästit

Jokaisella eläimen omistajalla on edessään hetki, jolloin rakkaasta eläimestä on luovuttava. Päätös on usein hankala ja sitä on helppo pitkittää, kunnes vaihtoehtoja ei ole. Me voimme kuitenkin armahtaa rakasta lemmikkiämme ja päästää sen tuskista.

Yleisimmät syyt lemmikistä luopumiseen ovat vanhuus ja sairaudet. Omistajan vastuulla on päättää oikea hetki, milloin eläin lähtee viimeiselle matkalleen. Jokainen katsoo asiaa omin silmin. Haluan seuraavaksi jakaa henkilökohtaisen kokemukseni viimeisistä hyvästeistä.

Joku on ehkä saattanut jo arvata, että Romaniasta tullut rescueni, ei ole enää mukana arjessamme. Jouduin tekemään yhden raskaimmista päätöksistä tähän astisessa elämässäni ja päästää parhaanystäväni pois tuskista. Ennen kuin kukaan lähtee minua tuomitsemaan päätöksestäni, kerron teille hieman minun Vilistä.

Vilin elämä ei alkanut iloisesti ja toivotusti. Ei tiedetä, minne Vili sisaruksineen syntyi, mutta selkeästi heitä ei haluttu. Pennut löytyivät Romaniasta katuojasta kangassäkkiin hylättyinä. Pennut eivät olleet neljää viikkoa vanhempia. Tästä alkoi pentujen tarhaelämä ilman emoa. Pentu tarvitsee elämänsä alussa emoa kehittyäkseen normaalisti. Jokainen pieni olento tarvitsee emon tukea, jotta voisi kehittyä normaalisti ja saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään oppimalla emolta tarpeellisia asioita. Jos pentu ei jostain syystä saa elää emon kanssa näitä tärkeitä vaiheita, tulee luultavasti elämästä jollain tavalla hieman haastavampaa ja hankalampaa.

Pentujen ollessa nelikuisia, he saapuivat Suomeen tarhalle asumaan, kasvamaan ja etsimään omia kotejaan. Itse päädyin työharjoitteluun kyseiselle tarhalle tekemään vapaaehtoistyötä koirien kanssa. Vili oli tällöin sisaruksineen kuusi kuukautinen. Sisaruksissa oli selkeästi kahdenlaisia luonteita; muutama oli hyvin itsenäisiä, eikä ihmiset kiinnostaneet; toiset olivat hyvin arkoja. Vaikka se ei varsinaisesti näkynyt tavallisen ihmisen silmään, sillä pennut tulivat luokse innoissaan. Tarhalla oli tietyt ihmiset, jotka koiria hoitivat ja satunnaisesti vaihtuvia harjottelijoita. Pennut eivät siis saaneet kovinkaan paljoa uusia ihmiskontakteja. En tiedä, olisiko se voinut vaikuttaa pentujen kehitykseen ja suhtautumiseen ihmisiin.

Tullessaan luokse, moni pennuista saattoi pissata alleen ”ilopissat”. Tämä ei kuitenkaan johtunut ilosta, vaan pelosta. Vaikka ihminen oli kiinnostava ja ihana, se oli samalla todella pelottava. Vili oli yksi näistä ”ilopissaajista”.

Ensimmäinen päivä kotona

Vili muutti luokseni kun se oli kastroitu. Ikää koiralla oli noin 8kk. Kastrointi saattoi olla pahin virhe, mikä koiran kanssa tehtiin. Mutta kun koira otettiin yhdistyksen kautta, se on perustoimenpide. Kastrointi kumminkin lisää usein epävarmuutta aroilla koirilla, sillä testosteronitasot laskevat, joka taas on vaikuttanut rohkeuteen.

Ensimmäinen yhteiskuva uudella kokoonpanolla. Huomaa Lukan ja Vilin välinen rako. Heitä ei ollut helppo mahduttaa samaan kuvaan.

Ensimmäiset kuukaudet sujuivat todella hyvin. Taisin jopa todeta, että nyt on kyllä vihdoin minulla helppo koira. Kaikki sujui hyvin, sillä menossa oli tutustumisvaihe uuteen elämään. Aluksi pihalla olo oli aivan järkyttävän pelottavaa ja lenkkeily meni varmasti paniikissa, jota koira yritti peitellä. Kun vihdoin koira alkoi hieman rentoutua, alkoi myös ongelmat. Kaikki ohikulkijat haukuttiin, koirile haukuttiin, autoja yritettiin jahdata ja niin edelleen. Elämästä muuttui hankalaa. Teimme paljon töitä ja lenkkeily alkoi sujumaan paremmin ja paremmin. Koska koulutus eteni, tiesin, ettei Vilillä luultavasti ollut kipuja, jotka vaikuttaisivat käyttäytymiseen.

Vili häiriökoirana toisille aroille koirille

Vilistä muodostui kaikkien kaveri, jos puhuttiin eläimistä. Koirapuistossa kaikki halusivat hengailla Vilin kanssa ja Vilin mielestä se oli ihan okei, kunhan tutustuttiin ensin rauhassa ja kunnioitettiin kohteliasta elekieltä, jota herra osasi todella hyvin käyttää. Ihmisistä hän ei välittänyt ja jos tultiin liian lähelle, hän puolustautui. Moni sai kokea puolustautumisen lahkeessaan. Koskaan hän ei purrut kunnolla ketään tarkoituksella, mutta olisi tarvittaessa ollut valmis niin tekemään. Tilannetta ei ikinä päästetty niin pitkälle.

Mökillä tutkimassa järveä

Vilin ja Lukan välit eivät aina olleet niin lämpimät.Vili oli hyvin resurssiaggressiivinen eli puolusti tiettyjä asioita. Näitä asioita oli esimerkiksi minä, ruoka, luut, piha, toiset koirat, lepopaikka yms. Osasta päästiin pois harjoittelulla, osasta ei. Luka ei ole koskaan ollut hyvä elekielessä ja sen tervehtimistapa on ollut juosta täysiä toista koiraa päin. Vilille tämä ei käynyt. Luka sai kantapään kautta oppia, että miten elekieltä käytetään ja miksi. Luka kehittyi huimasti tässä asiassa vuosien varrella ja nykyisin on jo loistava leikkijä. Kuitenkin tämä hiersi koirien välejä aluksi paljon. Jouduin itse useaan otteeseen erottamaan omat koirani, sillä syntyi tappelu. Onnistuin itse myös ottamaan osumaa erottaessani koiria toisistaan. Mutta näistä opitaan.

Vilin vakiopaikka sohvalla

Vilin kanssa harrastettiin noseworkia. Alku oli haastava, mutta kun edistyttiin siinä, koira sai uutta rohkeutta lajista ja pystyi toimimaan jopa uusissa paikoissa, kunhan siellä tehtiin nosea! Hajutestistä emme ikinä päässeet läpi, tilanne oli Vilille aina liian jännittävä ja työskentely katkesi heti jostain äänestä tai muusta. Meidän oli tarkoitus lähteä lajissa kisaamaan.

Vili osasi myös olla kissojen kanssa luonnollisesti

Kuten mainitsin, Vilillä oli pienenä ”ilopissailua”. Se jatkui myös kotona. Jos ääntä korotettiin liikaa, joku tuli kotiin tai muita hieman jännittäviä tilanteita, oli lätäkkö lattialla taattu. Itsetuntoa kohottamalla pääsimme siitä lähes kokonaan eroon.

Koirapuistossa viilentymässä

Vili oli aina hyvin stressiherkkä. Uudet muutokset saivat sen nukkumaan huonosti ja jos se nukkui huonosti, se oli todella äkänen. Myös tällöin kynnys reagoida aivan kaikkeen esimerkiksi haukkumalla oli todella suuri. Kun elämäntilanteemme hieman muuttui ja jäin koirien kanssa yksin asumaan, tilanne lähti aivan käsistä. Vili puolusti minua lenkillä hyökkäämällä vastaantulijoiden päälle, vaikka väliä olisi ollut useita kymmeniä metrejä. Vili ei enää nukkunut tarpeeksi, vaikka yritin asiat niin järjestää.

En halunnut aloittaa mielialalääkitystä, sillä arkuutta lääkitys ei olisi voinut mitenkään parantaa. Lääkitys olisi vienyt vain pahimmat reaktiot pois, jos se olisi toiminut. En halunnut kuitenkaan lääkitystä, sillä se ei olisi mielestäni ollut eettisesti oikein koiraa kohtaan. Olen itse syönyt vastaavia lääkkeitä, eli tiedän mistä puhun.

Lempikuvani tästä kaksikosta

Päätös Vilin lopettamiseen kypsyi aina takaraivossani. Se oli aina se viimeinen vaihtoehto, kun olisin ensin antanut koiralle kaikkeni ja vieläkin enemmän. Ja niin annoinkin. Olen positiivisesti yllättynyt, miten tukevasti ihmiset ottivat päätökseni ja suuren suruni. Vili oli ehdottomasti se elämäni koira, joka opetti minulle valtavasti jo ihan elämästä ja rakkaudesta.

Yhdistys taas ei ollut samaa mieltä lopettamisen kanssa. He kiersivät hankkimani eläinlääkärin lausunnon, ettei koiraa voi sen ja muiden turvallisuuden vuoksi sijoittaa uuteen kotiin. Yhditys hommasi Vilille uuden kodin ja käski minun kuljettamaan koiran sinne mahdollisimman pian. He kuulemma tiesivät parhaiten, mikä koiralle oli hyväksi. Kävimme kerran tarhalla moikkaamassa ihmisiä sen jälkeen kun Vili muutti luokseni. Vilistä se oli hyvin epämukavaa ja yritti suojella itseään jopa tarhan työntekijältä. Tarhalla vierailun jälkeen Vilin käytöksessä tapahtui myös takapakkia ja alkoi outoja käytöksiä, joille en keksinyt mitään selitystä. Esimerkiksi kaivon kansiin kohdennettin aina kuonolla valmiina lähtemään karkuun eli takajalat takana aivan jäykkinä ja taaksepäin venytettyinä. En saanut käytöstä ikinä kokonaan pois siedättämisen avulla.

Yhdistys ei mielestäni nähnyt asiaa koiran kannalta, vaan pyrki pelastamaan jokaisen koiran hinnalla millä hyvänsä. Tässä tapauksessa hinta olisi ollut Vilin mielenterveys sekä aivan varmasti ihmisen vaarantaminen. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Sain yhdistyksen henkilöiltä ilkeää palautetta ja viestit olivat törkeään sävyyn kirjoitettu. Onneksi läheisissäni on mm. eläinsuojelutyötä tekeiä ihmisiä ja he auttoivat minua toiminaa koiran parhaaksi.

Yhdistyksen kanssa en ole enää tekemisissä. Vaikka he tekevät arvokasta työtä, inhimillisyys on aina muistettava. Tekisin samat asiat uudelleen koska vain Vilin vuoksi.

Myös Vilin sisaruksilla on samankaltaisia ongelmia. Ei yhtä pahoja ja vakavia kuin Vilillä oli, mutta merkittäviä ja ne vaikuttavat suuresti elämään.

Elämä aran ja haastavan koiran kanssa on hyvin kuluttavaa, raskasta ja vaikeaa. Sitä en voi kieltää ja kieltämisestä ei ole mitään hyötyä. Se on myös palkitsevaa ja avartavaa. Opin yhteisitä vuosistamme älyttömästi ja Vili opetti minulle paljon aroista koirista ja täten pystyn palvelemaan asiakkaitani huomattavasti paremmin.

Viimeisen päivän kunniaksi kävimme Rajasaaren koirapuistossa, mikä oli Vilin yksi lempipaikoista. Siellä on tilaa juosta ja temmeltää hyvillä etäisyyksillä.

Eläinlääkäri kysyi ennen lopetusta syytä nuoren koiran lopettamiseksi. Selitin kuinka arka ja stressiherkkä koira on, minkä kyyneliltäni kykenin. Kerroin myös eläinlääkärille olevani eläintenkouluttaja ammatiltani. Hän vastasi, että tietää sitten minun tehneen kaikkeni tuon koiran hyväksi. Ja niin teinkin. Joka päivä että koira olisi turvassa ja kanssa ihmiseni.

Vili pääsi viimeiselle matkalleen 20.02.2020 häntä suuresti rakastavien ihmisten saattelevana. Ikävä on suuri, samoin suru. Mutta päätöstä en ole katunut sekuntiakaan, sillä tiesin sen olleen ainoa vaihtoehto koiran etua ajatellen.

Eläinten kanssa on osattava ajatella niiden kantilta asioita. Me teemme jokaisen päätöksen niiden elämässä tai edes vaikutamme niihin jotenkin. Meidän on myös tärkeä osata päästää irti, kun aika on oikea. Mieluusti ennen hirvittävää tuskaa ja kipua. Me olemme sen niille velkaa.

2 thoughts on “Viimeiset hyvästit

  1. Anna says:

    Mun mielestä täysin oikea ratkaisu. Otan osaa menetykseesi. Onneksi ne hyvät muistot jäävät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *